Aleksin muistelmat 2016-2017

Kausi 2016-2017 toi ison kasan muutoksia minulle hiihtäjänä. Sen lisäksi, että hiihtoasu vaihtui kauniin oranssiksi, myös leiritykset ja talven kilpailukausi olivat hyvin erilaisia aikaisempiin nähden. Kesä oli kuitenkin samankaltainen kuin ennenkin. Kävin töissä ja reenasin niin paljon kuin ehdin. Viimeisen parin vuoden aikana on kuitenkin ruvennut tulemaan määrällinen raja harjoittelussa vastaan ja kesän aikana olin päättänyt, että seuraavalla harjoituskaudella on panostettava laatuun määrän lisäämisen sijaan.

Syksyä kohden mentäessä harjoitusten suunnitelmallisuus lisääntyi, vaikkakin kaikki ajatukset olivatkin vain pääni sisällä. Aiempina vuosina olin leireillyt vain pari viikkoa, mutta nyt leirejä oli tiedossa runsaasti ja loppupeleissä leiriviikkoja kertyi 5-6 laskutavasta riippuen. Jälkikäteen voi todeta, että nämä viikot olivat hyvin sijoiteltu syys-joulukuulle 6-10 päivän jaksoissa.

Ensimmäisenä vuorossa oli elo- syyskuun vaihteessa leiri rukalla Etelä-Pohjanmaan Ampumahiihdon epävirallisella leirillä. Tähän jaksoon tuli tehtyä määrää ja tehoja ainakin riittävästi, sillä 10 päivään saatiin mahdutettua 40 tuntia ja 7 tehoa. Näistä 6 päivää olimme rukalla, jonka lisäksi tein leirin omaista harjoittelua muutaman päivän ennen ja jälkeen leirin. Jälkikäteen voi todeta, että viimeisen päivän futispelin olisi voinut suosiolla viettää katsomon puolella… Leirillä teimme kuitenkin hyviä harjoitteita erityisesti pohjoisen tarjoamiin nousuihin rullilla ja juosten.

Tässä kohtaa ei kuitenkaan puhuttu vielä niitistä, vaan viikon mittaisella kevyellä harjoittelulla mies saatiin takaisin jaloilleen. Syyskuun lopussa lähdin Petoteamin perinteikkäälle Ramsaun reissulle. Minulle tämä oli ensimmäinen ulkomaan leiri, mutta ei todellakaan viimeinen. Olosuhteet olivat loistavat ja niissä maisemissa harjoitteleminen antoi rutkasti lisää intoa loppusyksyä ajatellen. Loistavien harjoitteiden lisäksi leiri tarjosi itselleni paljon tietoa eri näkökulmista. Näissä näkökulmissa yhtenäistä oli levon merkitys, jota näin urheilija on uskomattoman vaikea ymmärtää:D Eihän se kunto tekemättä voi nousta vai miten se meni…

Vaikka Ramsausta palasinkin yllättävänkin freesinä, olin silti ollut liian optimistinen, että olisin valmis lähtemään koulukavereideni kanssa norjaan vaeltamaan vain neljä päivää Ramsaun paluun jälkeen. Nuo välipäivät olivat aivan liian kiireisiä valmistelujen ja kouluhommien osalta. Pitihän tuossa kuitenkin hoitaa ainakin 2 viikon kouluhommatkin. Vaellus itsessään ei ollut kuormittavimmasta päästä, mutta kun viikon viettää vajaassa 2 kilometrissä ja tarpoo lumihangessa useamman tunnin päivässä, ei siinä kyllä palaudukaan.

Pedot koolla ennen Vuokatin kaudenavausta.

Vaelluksen jälkeen ei enää ollutkaan kuin pari viikkoa Vuokatin Suomen Cupiin, mikä yllätti pahasti, sillä aiemmin olin aloittanut kilpailukauden vasta joulukuussa. Vuokatin jälkeen pystyin myöntämään itselleni, että nyt ollaan pienessä niitissä ja jotain on tehtävä. Ennen Rovaniemen Suomen Cupia Petoteamilla oli vielä viikon lumileiri Levillä. Ennen Leviä ja Levillä en tehnyt oikeastaan lainkaan tehoja, vaan keskityin pitkiin ja rauhallisiin lenkkeihin. Ainoana teho harjoituksena kävin Oloksella hiihtämässä vapaan 15km. Tämä kisa oli suuri pettymys, sillä sääret puutuivat pahasti, eikä kunnosta saanut mitään osviittaa. Rovaniemellä sain kuitenkin positiivista osviittaa kunnosta sekä sprintissä että pertsan normaalimatkalla sijoitusten ollessa 40 tienoilla.

Joulukuussa olin vielä 10 päivää Saariselällä, joka onnistui erityisen hyvin kuormituksen kannalta ja pääsin tuoreena takaisin etelään. Tämän reissun miinus puolena olivat erittäin hitaat kelit ja näin ollen muutama nopeusharjoitus piti korvata muilla harjoitteilla. Kohti joulua suunnattiin vielä Ristijärven kautta, jossa suorittaminen oli kuitenkin tasapaksua. Joulun jälkeen tarkoitus oli aloittaa varsinainen kisakausi, jolla tarkoitan sitä, että harjoittelun ehdoilla meneminen muutettiin kisojen ehdoilla toimimiseen.

Kauden pääkisoina olivat SM-kilpailut, mutta myös lahden ScandiCup kiinnosti paljon. Erityisesti yhdistelmähiihtoa odotin, sillä suksien vaihto ei ole tuottanut minulle ongelmia ja matkana 30km on juuri sopiva. Tuo kisa kuitenkin peruttiin ja päädyin osallistumaan sprinttiin ja 15km pertsalle. Sprintissä ei mihinkään, mutta 15 kilometrillä meno oli erittäin hyvää, parasta tällä kaudella tähän mennessä!

Keuruun SM-kisoja kohti mentäessä matkalla oli vielä Jämin Suomen Cup, jossa en ollut tuloksiini ollenkaan tyytyväinen. Jo Ramsaussa olin puhunut Jellon kanssa, miten hän valmistautuu pääkisoihin ja päätin kokeilla vastaavaa systeemiä. Ensin 2 viikkoa erittäin kevyttä ja suhteellisen pitkiä lenkkejä. Noin viikko ennen kisoja 2-3 tehoa, jonka jälkeen normaalia kisoihin valmistautumista. Keuruun viikonloppu oli kokonaisuudessaan hyvä, paras sprintti sijoitus 34. ja paras normaalimatka 27.! Parisprintti oli pettymys ja lähdin liian rauhassa ensimmäisille osuuksille. Jonin kanssa karsiuduimme finaalista vain muutaman sekunnin marginaalilla. Onneksi Jello ja Vellu hoitivat finaalin erittäin miehekkäästi Petoteamin perinteiden mukaisesti!

Aleksi ja Joni pariviestin jälkeen.

Helmikuussa tarkoitus oli kisata paljon ja maaliskuussa valmistautua Keuruun tavoin Kontiolahdelle ja Ylitornioon. Lopputulos oli kuitenkin se, ettei hiihto kulkenut mihinkään ja väsymystä oli ilmassa. Muutaman viikon kisailun jälkeen oli pakko ruveta lepäämään ja hiihdinkin pari viikkoa pelkkää ala pk:ta. Maaliskuulle tultaessa ei ollut vielä ollut yhtäkään hyvää vapaankisaa, jossa sääret ja alaselkä eivät olisi puutuneett, tämä oli suorastaan jo ruvennut v****tamaan, sillä ongelmaan ei vain tuntunut löytyvän ratkaisua. Tästä syystä päädyin kokeilemaan Kontiolahdelle valmistautuessa vapaan hiihdon vähentämistä (ongelma oli siis vain vapaalla).

Pitkän odotuksen jälkeen Kontiolahden viikonloppu koitti ja tein avauksen torstaina perinteisellä, tämä tuntui erittäin hyvältä. Perjantaina fiilis oli hyvä vapaan kympille, mutta ensimmäisestä noususta alkaen tiesin, että kaikki ei ole kunnossa. Reisi ei mennyt mihinkään, mutta sääret ja alaselkä eivät puutuneet. Loppusijoitus 96 oli aivan katastrofi, mutta hei sadan joukkoon kuitenkin… 😀 😀 Tällä loistavalla suorituksella varmistin paikkani 2 joukkueessa, jossa pääsin avausosuudelle. Tässä onnistuin loistavasti ja nostin joukkueemme sijalta 44. sijalle 10., jota ei tehnyt helpommaksi se, että latuja oli vain kaksi ja näin ollen ohittaminen oli käytännössä tehtävä tasaisilla osuuksilla, onneksi hyvän suksen ansiosta onnistuin tässä. Kokonaisuudessaan viestijoukkueemme ylitti itsensä ja pääsimme maaliin sijalla 24! Näistä asetelmista oli hyvä lähteä sunnuntain 30km perinteiselle, sillä tiesin pertsan olevan nyt iskussa. Kisa oli voitelun suhteen vaativa uudenlumen 0-keli. Startin pojat onnistuivat kuitenkin mitä parhaiten pidossa ja vaikka se ylämäessä hieman tarrasi (mikä oli ainoa keino pidon saavuttamiseksi), niin se parilla liu-uttavalla potkulla lähti pois niin kuin oli luvattu, ennen kisaa en kyllä tuota uskonut… Kisassa lähdettiin pitämään kovaa vauhtia ja käytännössä hiihdin koko matkan täysillä peesaillen muita. Lopussa paras SM-sijoitus 21 jäi vain yhden sijan päähän kauden tavoitteesta TOP 20 sijasta. Lopun krampit haittasivat tasatyöntöä ja näin ollen loppusuoralla en pystynyt enää kamppailemaan toden teolla. Mutta olen silti erittäin tyytyväinen tähän vetoon!!

Kontiolahden SM-30km.

Ylitorniossa oli tarjolla vielä kaksi vapaan kisaa. Perjantain selittämätön reiden tyhjyys (PS. löytöpalkkio syyn löytämisestä luvattu), ajoi minut testaamaan täysin samaa valmistautumista kuin mitä ennen Kontsaa. Lopputuloksena oli yksi kauden parhaista hiihdoista ja ylivoimaisesti paras vapaan hiihto lauantain viestissä, jossa reisi oli syönnillä ja happi kulki. Loppuen lopuksi helpotus vapaan kulkemisesta hieman laski latautumista viidelle kympille, mutta lopputulos oli kuitenkin 28. ja ilman ongelmia selvittiin keskinkertaisella hiihdolla maaliin. Olipa hienoa lopettaa kausi vapaan kahteen hyvään hiihtoon, päädyinkin makoilemaan maalissa vähän pidempään ja vain nauttimaan tilanteesta.

Sitten olisi taas uusi kausi ja uudet kujeet. Kesän harjoittelua tullaan erityisesti muuttamaan ja harjoittelua parantamaan laadullisesti. Ennen minulla ei ole ollut valmentajaa/neuvonantajaa, mutta nyt olemme Strömmin Mikan kanssa sopineet, että mietimme yhdessä kokonaisuudet ja seuraamme kunnon edistymistä. Tältä pohjalta rakennan itselleni päiväkohtaisen ohjelmani.

Hyvää kesää ja reenikautta kaikille!

-Aleksi