Hannes-pedon muistelmat 2016-2017

Hiihtokausi alkoi itselläni varsin mukavasti, kun oli uusi seura ja uudet kujeet. Kesäharjoittelu sujui mallikkaasti ilman suurempia ongelmia. Ratajuoksukisat toivat harjoitteluun mukavaa vivahdetta. Kesällä tuli tieto, että olin päässyt Sotkamon urheilulukioon, mistä seurasi loppukesästä muutto Vuokattiin. Itsenäinen asuminen, opiskelu ja kaikki treenit muuttivat elämää aika reilusti. Kyllä siihen melko nopeasti kuitenkin tottui, kun tiesi, että muilla kavereilla on aivan sama tilanne. Makaröllillä ja jauhelihallahan se opiskelijaelämä alkoi ja tiedossa oli paljon uusia seikkailuita.

Syksyllä oli kovaa treeniä akatemian puolesta ja paljon erilaisia testejä. Mattotesti oli kyllä melkoinen fyysinen kokemus, mutta kivaahan se oli laittaa itseään ihan kunnolla likoon. Lisäksi kovat sauvarinnekontrollit antoivat lisäpotkua talven koitoksia varten. Syksyllä tuli koko kauden pahin sairastelu, kun pari viikkoa täytyi huilata antibioottien kanssa, mutta kyllä se siitä.

Kisakausi avattiin täällä Vuokatissa Kainuun talvikisoissa. Oli aika hyvää kulkua silloin! Muut Petojunnut olivat myöskin samaan aikaan Vuokatissa treenaamassa. Aluksi mietin, että sovinko porukkaan ollenkaan, koska muut tunsivat toisensa jo hyvin entuudestaan. Kävin heidän mökillään saunomassa ja Tapsa vei meidät syömään Sotkamon kuuluisaan SPK:hon, mistä kaikki sitten alkoi. Jätkät ottivat minut hyvin porukkaan mukaan, mistä olen erittäin iloinen!

Alkutalvesta oli katsastuskisoja Ristijärvellä ja Jämillä. Ne menivät vähän kaksijakoisesti, mutta kuitenkin hyvillä fiiliksillä menin kohti Äänekosken nuorten SM-kisoja. Kisat menivät taas vähän kaksijakoisesti. Ensin sprintissä oli aivan huippukulkua Yokon mahtavalla tassusuksella. Kiitokset mahtavasta suksesta koko Yokon tiimille. Huippukulku kuitenkin päättyi alkuerissä turvaverkkoihin. Ei siitä sitten sen enempää. Sunnuntaina vapaan 15 km väliaikalähdöllä hitaassa kelissä oli isolle miehelle aika raskas reissu. Kuitenkin lopun hyvän taistelun jälkeen sijoitus päätyi 14. sijaan, joka oli ihan hyvä. Äänekosken kisojen jälkeen jatkettiin ankaraa treenaamista kevään SM-kisoja varten. Väliin mahtui jonkin verran harkkakisoja ja kansallisia kilpailuita.

Äänekosken nuorten SM-hiihdot. Kuva: Jussi Simula

Seuraavaksi oli luvassa Vierumäen SM- ja KLL-viikonloppu. Lauantain viestistä jäi kyllä vähän hampaankoloon. Lähdin avausosuudella tasurilla niin kuin muutkin kilpakumppanit. Kisan ainoassa jyrkässä ylämäessä tuli sauvarikko ja sen jälkeen kisa olikin siinä, mutta onneksi jätkät saivat hyvät hiihdot alle. Mukavaa kuitenkin oli! Tästä on hyvä lähteä ensi kaudelle kuittaamaan ja hakemaan se SM-mitali. Sunnuntain 15 km yhteislähtö perinteisellä sujui aika mielenkiintoisesti. Kisassa oli hyvää kulkua, mutta taas valitettava kaatuminen vei hyvät sijat nenän edestä. Sija kuitenkin lopulta 16.

Viikko Vierumäestä eteenpäin ja suuntana oli viimeiset SM-kisat Rovaniemellä. Kauden päätavoite oli lauantain pertsan kympillä. Radan rankkuus oli tiedossa, kun kilpailussa kierrettäisiin kaksi kertaa Rollon vaativa ylävitonen. Lauantain kisassa oli kovat tavoitteet ja niitä lähdettiin tavoittelemaan. Tavoitteet kuitenkin murskautuivat heti kisan alkuvaiheilla, koska suksen pohjat keräsivät 10 sentin paksuiset paakut suksen pohjaan. Siitä sitten taisteltiin kuitenkin loppuun asti maaliin. Lauantain kilpailussa keli oli erittäin haastava ja monella kilpailijalla oli ongelmia suksien kanssa. Sille ei voinut mitään eikä sitä kannattanut jäädä murehtimaan. Talli teki parhaansa ja sunnuntaina oli luvassa uusi päivä, jolloin edessä oli itselleni ei niin mieluisa 20 kilometrin vapaan yhteislähtö. Kisa kuitenkin sujui yllättävän hyvin. Oli mukavaa porukkahiihtoa ja kovia otatuksia mies miestä vastaan. Sijoitus oli lopulta 13. Vähän jäi kaivelemaan, koska tuli lähdettyä ehkä vähän liian verkkaisesti liikkeelle. Sukset olivat kisassa kuitenkin aivan maagiset! Huomasin sen jo heti kilpailun alussa, että mulla oli aivan hirvittävä luisto suksissa. Tämä lämmitti lauantain epäonnistumista! Kiitokset siitä Yokolle!

Loppukeväälle mahtui vielä muutamia hyviä kevätkisoja ja mahtavia hiihtokelejä huippuolosuhteissa. Kausi meni ihan mukavasti ja vuosi kovassa treeniseurassa on vahvistanut itseluottamusta ja huomaa pysyvänsä ihan kärkimiesten tuntumassa hyvänä päivänä. Lisäksi Petoteamiin vaihtaminen oli aivan mahtava juttu!

Kiitokset tukijoilleni tästä kaudesta. Yokolle suksista, One Waylle sauvoista, Nonamelle kaikenlaisista asuista, Suksistudiolle vermeistä ja kaikille Petoteamin tukijoille. Lisäksi kiitokset erityisesti iskälle valmennuksesta, äidille huolenpidosta, isovanhemmille tsemppaamisesta ja tuesta, Velipoika Jussille hyvästä Rollon juotosta ja Vuokatti-Ruka urheiluakatemian valmentajille Jussi Simulalle ja Vesa Mäkipäälle loistavista treeneistä! Kahtellaan ensi kaudella!

-Hannes