Henkan muistelmat 2006-2017

Tässä tulee kauden 2016–2017 kuulumiseni ja hieman tarinaa urheilijapolkuni alkutaipaleesta.

Hiihdin 18-vuotiaaksi asti Kivijärven Kivekkäissä. Siihen asti kasvattajaseurani oli tehnyt mallikasta työtä. Henkilökohtaisesti olin 18 vuoden iässä tilanteessa, että tukiverkostoni muodostui vanhemmista, valmentajasta ja kilpakumppaneista. Olin kasvanut urheilijana sille tasolle, että ympärillä olevat seurakaverit olivat jo lopettaneet, toisin sanoen olin yksin. Henkilökohtaisesti en kokenut tätä tilannetta heikentävänä asiana. Samaan aikaan Mika Jämsänkoskella oli jo tarkasti seurannut keskisuomalaisia nuoria hiihtäjiä ja ottikin yhteyttä minuun ja muihin mahdollisiin jäseniin. Siinä hetkessä en vielä osannut kuvitella, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Ja selvennyksenä sopimuksen sisältöön, niin teema ja ajatus oli koota seuroista yksinäiset urheilijat saman seuran alla ja tätä kautta luoda parempi tukiverkosto ja kasvu urheilijan polulle.

Jämsän Himoksen rinteillä kesällä 2006 alkoi minun ja monen muun keskisuomalaisen nuoren hiihtotarina Ilveksen ja myöhemmin Petoteamin alla. Muistan hyvin ne yhteiset harjoitukset ja hetket, jolloin joukkuehenkeä taottiin vahvaksi ketjuksi. Tämä ketju on saavuttanut tähän päivään asti hienoja yksilösuorituksia ja erityisesti joukkuesuorituksia.

Monta vuotta olen mennyt urheilun ehdoilla ja kitkenyt muut ylimääräiset menot ja harrasteet minimiin. Kuitenkin elämässä on täytynyt mennä eteenpäin, mikä on näkynyt harjoittelun toteutuksessa.  Tämän kahden vuoden aikana tapahtuneen muutoksen tajuaa vasta nyt, kun hommat ovat alkaneet rauhoittua (jes terassi on kohta valmis!).

Viimekauden kesäharjoittelu meni ihan OK- tasolla: tuli hyviä ja kehittäviä harjoituksia, mutta lepopäiviä tuli joukkoon melko paljon hääasioiden ja asunnon etsimisen takia.  Syyskuulla kunto oli menossa hyvään suuntaan, kunnes saimme käsiimme ikioman  (=pankin) kodin avaimet, jolloin sauvat ja voiteet vaihtuivat maalitelaan ja tapettiliisteriin. Harjoitustauon jälkeen, pienellä harjoitusjaksolla pääsin erittäin hyvään alkukauden kuntoon, joka kesti joulukuulle asti. Vuoden vaihteessa teimme vaimoni kanssa kahden viikon loman Australiaan.  Sairastelin sopivasti reissun alku- ja loppupuolella niin, että harjoitteluuni tuli kuukauden tauko.  Vähäisen harjoittelun varaan rakennettu kausi oli lopulta siinä. Kauden tavoitteissa Suomen Cupissa ja SM-kisoissa en saavuttanut yhtään tyydyttävää suoritusta. Nuorena urheilijana olisin erittäin pettynyt tähän kauteen, mutta onneksi olen sen verran viisastunut, että löydän paljon iloa yhdessä tekemisestä ja olen myös alkanut arvostamaan jokaista suoritusta, jossa kokee onnistuneen.

Voisin sanoa, että yksi kiireinen kahden vuoden ympyrä sulkeutuu ja uusi lehti käännetään. Hommat jatkuvat tupsukorvat pystyssä!

-Henkka