Make-pedon muistelmat 2016-2017

Haloust Heloust!

Kausi 2016-2017 on saatu pakettiin ja nyt on aika vähän mutustella, että mites se kausi oiken meni, mitä sitä taas on tullut tehdyksi ja mikä jäi väliin. Kauteen mahtui ennätysmäärä erilaisia vaiheita, tuntemuksia ja tunteita. Välillä oli huisin hauskaa ja välillä korpesi vietävästi.

Treenikausi lähti liikkeelle tuttuun tapaan toukokuun alussa. Harjoituskauteen ei lähdetty hakemaan sen suuremmin mitään uutta, toki pieniä muutoksia tuli: juoksun määrää lisättiin niin, että kesän lopulla jalat olivat aika valmista lihaa juoksun suhteen. Myös tehoharjoittelua tuli kesällä totuttua enemmän. Uusia tuulia tekemiseen tuli myös seuraan tulleiden uusien kasvojen myötä, mikä toi harjoitteluun ehdottomasti lisää positiivista möhinää. Asetinkin jo varhain kesällä yhdeksi talven suurimmaksi tavoitteeksi Vierumäellä höngityn NSM-viestin.

Ensimmäistä kertaa omaa kuntoaan pääsi testaamaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa Vuokatin Aateli Racessa kesäkuun lopulla.  Kilpailun jälkeen sain todeta, että mies on aivan kuutamolla. Aallonpohjalta ei ole kuitenkin kuin yksi suunta ja tässäkin tapauksessa se oli ylöspäin. Treenit alkoikin kulkea mukavasti ja heinäkuun lopun Otepään leirillä alkoi löytyä hiihtogeimiin hurja tatsi. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun koko syksy meni päin sitä kuuluisaa peräpäätä. Sairastelin helmikuuhun mennessä kaiken kaikkiaan viisi kertaa.

Sairastelut osoittautuivat raskaiksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tähän päälle lyötiin kirsikaksi kakun päälle seuran Levin leiri marraskuussa, jolloin mätimme reeniä vajaat 30 tuntia viikkoon. Jyväskylään palatessa oltiin syvällä siinä monille hiihdon ystäville tutussa montussa. Uusi positiivinen vire löytyi Vuokatista itsenäisyyspäivän aikaan. Tarkoituksenani oli avata kisakausi jo tuolloin, mutta toisin kävi ja kisakireää tirkoota sain pukea päälleni ensimmäistä kertaa vasta joulukuun puolivälissä Ristijärvellä. Ristijärveltä ei jäänyt kuitenkaan käteen muuta kuin #dnf.

Markus Vierumäen KLL-kisoissa maaliskuussa. Kuva: Jussi Simula

Kisakausi lähti rullaamaan kunnolla vasta joulun jälkeen Joutsan iltahiihdoista. Alkukauden kisoja leimasi kiisselimäisen hitaasti käynnistävä kone ja yleinen tehottomuus. Useinkaan maaliin tullessa ei tuntunut siltä kuin olisi kilpaa hiihtänytkään. Tätä jatkui aina Äänekosken NSM-kisoihin asti. Sunnuntaina (15km V) hiihdin huonoimman arvokisastarttini. Maaliin tullessa, samalla kun iskin keppiä latuun päätin, etten enää ikinä hiihdä näin hitaasti.

Tuo päätös olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin, koska jo heti seuraavana viikonloppuna kisailtiin legendaariset piirinmestaruushiihdot ja kulku oli taattu. Lauantain henkilökohtaisella skeitin kisassa meno oli jo sopivan lupaavaa ja sunnuntain viestin avausosuudella olikin sitä runtua niin, että kelpasi muille syöttää. Vaihtoon tultiin komeasti toisena vain 20 sekkaa ykkösjoukkueessa hiihtäneen Jellon perässä.

Toinen käänteentekevä kilpailu käytiin Kivijärvellä, jossa tykiteltiin kymppi pertteliä. Kulku alkoi olla jo sellaista, että odotukset seuraavana viikonloppuna käytyihin Vierumäen KLL- ja NSM-kisoihin alkoivat kasvaa sopiville leveleille. Lauantainen viesti meni joukkueen osalta vihkoon jo heti alkutaipaleella harmillisesti vehkeitten katkeilemisen myötä. Positiivista oli kuitenkin hiihtää viestiä pitkästä aikaa ja huomata, että mahdollisuudet kärkivääntöihin olivat huomattavat kaiken osuessa kohdilleen. Sunnuntaina pääsin miekkailemaan henkilökohtaiseen yhteislähtökisaan. Maaston ja suksen suosiessa oli helppoa lasketella omaan parhaaseen SM-sijoitukseen.

Markus Rollon nuorten SM-hiihdoissa. Kuva: Jussi Simula

Talven viimeiset NSM-kisat käytiin Rollossa, joista omaan käteen ei jäänyt kuin tyhjä arpa; lauantaina sai pettyä sukseen ja sunnuntaina mieheen. Pari viikkoa myöhemmin Kontsalla sain kuitenkin vähän hunajata haavoihin. Ensimmäistä kertaa aikuisten SM-kisoissa ja heti kauden parasta tekemistä. Kruunuksi kaudelle osui jo pitkään haaveissa ollut SM-viesti Petoteamin riveissä. Kokeneiden konnien perässä oli kova työ roikkua, varsinkin Aleksin upean avausosuuden jälkeen! Kairasin osuuden kuitenkin ihan mukavasti ja vaihdossa oltiin aikas väsynyttä miestä.

Kausi oli mukava päätellä pohjoisessa paistavilla hangilla ja rennoilla fiiliksillä. Pääsiäisen kisat olivat linjassa nousujohteiseen kauteen nähden siinä suhteessa, että jopa viimeisissä kisoissa onnistuin tekemään kauden parhaita hiihtoja. Mukaan tarttui myös makoisasti FIS-pisteitä seuraavalle kaudelle, jota varten aletaan piakkoin tehdä entistäkin kovemmin töitä.

-Make