Pate-pedon muistelmat 2016-2017

Hiihtokaudella 2016-2017 menin täysin oikean suuntaan. Kesäkauden alussa valmentajani kanssa sovimme, että alamme kehittää heikkouksia vahvuuksieni kautta. Aloimme treenata rullasuksilla heti toukokuun alkupuolella ja keskityimme tuolloin pääasiassa tekniikan kehittämiseen ja soveltamiseen nopeissa vauhdeissa ja eri maastonkohdissa. Kesän alussa rullatreenien lisäksi harjoittelu koostui voimaharjoittelusta ja monipuolisista jalkalenkeistä. Jälkianalyyseissä tajusin, että peruskestävyys jäi liian vähäiseksi kesän alkupuolella. Pyöräilyharjoitukset tulivat kuitenkin kesän edetessä mukaan ohjelmaani.

Treeneihin tuli tauko kesäkuun alussa, kun lähdimme Kroatian matkalle sukulaisteni kanssa. Matkalla majoituimme vuoristossa, jossa säät muuttuivat todella nopeasti. Lenkillä kävin tuona viikkona kaksi kertaa, koska kiersimme maata paljon ja melkein aina kun aikaa oli lenkkeillä, ulkona liikkuminen oli myrskyämisen vuoksi vaarallista ja epämukavaa. Toisella lenkilläni vauhdinpitoa rajoitti vielä kahden ranteen paksuinen käärme, joka oli ottamassa aurinkoa tien reunassa. Reissusta kotiin tultuani lenkkeilyintoa oli todella paljon ja harjoitustunteja tuli kahteen viikkoon vajaa 50 tuntia.

Harjoitukset jatkuivat muutaman viikon ajan aivan perusharjoittelulla. Tähän aikaan tein paljon kesätöitä ja harjoitukset painottuivat iltapäiviin ja iltoihin, jolloin rasitus kerääntyi suureksi. Tehotreenien teko oli mahdotonta, kun kehosta ei saanut irti kun vain kevyttä hölkkää. Rankan jakson jälkeen kehoni alkoi hiljalleen avautua ja kovempien treenien määrää alettiin lisätä.

Heinä-elokuun Otepään-leiri oli todella onnistunut. Treenihenki oli mukava ja treeneistä löytyi aina juuri sopivia kirittäjiä. Leirin jälkeen palattiin koulun penkille, jolloin harjoitukset painoittuivat taas iltapäiviin ja iltoihin. Liikuin kouluun pyörällä aina kun siihen oli mahdollisuus ja sain paljon ylimääräistä liikuntaa n.25km yhdensuuntaisen koulumatkan ansiosta. Harjoitusohjelma alkoi painottaa vauhtikestävyyttä ja perusvoimaharjoittelu salilla muuttui suurempien painojen kanssa kamppailemiseen.

Ensilumenladun avautuessa harjoittelu vaihtui rullahiihdosta ja juoksusta enemmän lumella hiihtämiseen. Viikolla 47 olimme Ilveksen kanssa Levin ensilumenleirillä, jossa oli todella mukava meininki ja sain myös heti alkukauteen paljon hiihtokilometrejä. Joulukuun alussa pidimme muiden Petojunnujen kanssa leirin Vuokatissa, jossa avasin myös oman kilpailukauteni. Kilpailupäivänä kilpailua siirrettiin useita tunteja pakkasen vuoksi ja kilpailun aikanakin pakkanen huiteli -18°c kieppeillä. Kilpailurata oli jo itsessään rankka ja kuiva pakkasilma tekivät hengittämisen minulle todella vaikean.

Pate voittoon Laajavuoren ensilumenhiihdoissa.

Ensimmäiset nuorten SM-kilpailut kilpailtiin Äänekoskella tammikuussa. Lauantain perinteisen sprintissä tein todella huonon suksivalinnan ja tasaisella kilpailuladulla pito kahnasi melko paljon.  Sunnuntain vapaan 15 kilometrin kilpailussa sain jaettua voimani onnistuneesti ja maalissa tiesin, että kaikki oli jäänyt ladulle! Äänekosken jälkeen teimme hieman harjoitusmuutoksia ja lisäsimme enemmän määräintervalleja viikkoharjoitteluuni, jotta hahmottaisin omaa vauhtiani paremmin. Tähän saatiin kehitystä myöhemmin.

Äänekosken nuorten SM-kisat. Kuva: Jussi Simula

Seuraava isompi henkilökohtainen kilpailu oli Vierumäen KLL-mestaruushiihdot maaliskuun puolivälissä. Kilpailu oli yhteislähtö todella tasaisessa maastossa. Sain kilpailuun todella huonon lähdön ja jouduin koko kilpailun saavuttamaan edellä menijöitäni. Kilpailun loppukierroksilla sain kuitenkin todella hyvän peesin itselleni ja viimeiset kilometrit tulivatkin varsin mukavasti. Kilpailussa pystyin pitämään oman vauhtini, mikä johti minut mielestäni hyvälle sijoituksellekin.

Kauden viimeinen pääkilpailu oli Ounasvaaran nuorten SM-kilpailut. Ounasvaaralla lauantain kilpailupäivänä tuntemus oli erittäin hyvä, mutta kilpailussa oli todella hankala keli ja suksieni pitovoide jäätyi niin kovasti kesken kilpailun, että piti jäädä putsaamaan jäitä suksien pohjasta. Kilpailu sujui hyvin huonosta voitelusta huolimatta ja saavutin tähän mennessä parhaan SM-sijoitukseni. Sunnuntain kilpailu oli minulle haastava, sillä lihakseni olivat todella uupuneet lauantain kisasta eikä pitkiä vapaan kilpailuita ollut takana kovinkaan montaa. Sunnuntai ei sujunut kovinkaan hyvin, mutta kokonaisuudessaan Ounasvaara oli hyvä kilpailuviikonloppu päättämään kauteni.

Ylimenokauden alkaessa rauhoitin harjoituksiani todella paljon ja keskityin pitkiin rauhallisiin harjoituksiin. Pääsiäisenä kävin vielä hiihtämässä kauden viimeiset hiihtokilometrini Levillä. Yhteenvetona kaudesta voisin sanoa, että kilpailut sujuivat hyvin viime kausiin verrattuna. Harjoittelua tuli paljon, löysin itselleni sopivan kilpailuvauhtini ja kilpailujen tuloksetkin paranivat selkeästi. Odotan jo innolla tulevaa harjoitus- ja kilpailukautta!

-Patrik